Tää menee niille joil on paha olla, kun elämä lyö sata-nolla




Kaikki tietävät Cheekin mutta kukaan ei tunne Jarea. Koko JHT- musta lammas kirja sisältyy tähän lauseeseen. Kirja alkaa sanoilla: "Pidät kädessäsi elämäni pelottavinta projektia." Uskon, että koko kirjan tekeminen on varmasti välillä ollut vaikeaa ja vastoinkäymisiltä ei ole vältytty. Arvostan kuitenkin sitä, että Cheek on saanut jotain näin hienoa elämänsä aikana aikaan. En tarkoita nyt pelkästään tätä kirjaa vaan kaikkea, Cheek myi Helsingin olympiastadionin kaksi kertaa loppuun ja enemmänkin väkeä olisi vielä halunnut sinne. Cheek on aikakauden suurin artisti. Kun kuulin, että nyt Cheek aikoo julkaista oman kirjan historiastaan, päätin että hankin tämän kirjan heti. Pyysin mummua sitten ennakkotilaamaan tämän ja sain kirjan itselleni heti seuraavana päivänä julkaisusta.
Aloin lukemaan tätä kirjaa heti ja ette uskokaan kuinka koukkuun jäin tähän ja lopulta luin koko kirjan neljässä päivässä. En varmastikaan ole koskaan lukenut mitään muuta kirjaa yhtä nopeasti ottaen huomioon, että tässä kuitenkin on 460 sivua. Kirjan avulla sain tietää oikeastaan koko Cheekin elämän, millainen hän on vapaa-ajalla Jarena ja kaikista uran kohokohdista.


Itselleni kirjaa lukiessa jäi päällimmäisenä mieleen Jaren isän kuolema, se oli jotenkin koskettavin osa kirjasta. Niille joil on paha olla biisissä Cheek kertoo juuri tästä isänsä kuolemasta. Tästä kappaleesta onkin tullut mun yks lemppari. Lisäksi tykkään Cheekin Onnenkyyneleet ja Timantit on ikuisia kappaleista. Niissä kolahtaa jokin niin osuvasti, että niitä kyllä replayaan useasti kun kuuntelen musiikkia. Niihin ei koskaan kyllästy. En tiennyt kovin paljoa mistään Cheekin uran alkuhetkistä ennenkuin luin tän kirjan, mutta nyt tiedän paljon enemmän. Jare kertoi kirjassa tosi avoimesti kaikkia juttuja, ja pystyi puhumaan itselle vaikeista asioista kuten hänen kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Livenä ensimmäisen kerran elämässäni näin Cheekin Helsingissä olympiastadionilla elokuussa 2014. Muistan sen päivän ikuisesti, se oli jotakin niin käsittämättömän hienoo. Ennen tätä keikkaa olin kuunnellut Cheekkiä jo monta vuotta. Myös tähän Cheekin fanitukseen oon päässyt Sonjan kautta. Muistelisin ainakin, että Sonja on soittanut mulle pikkusena paljon kaikkia Cheekin kappaleita. Siitä Cheek sitten jäi vuoden tauolle, mutta päätin että vielä joskus lähden kuuntelemaan sitä uudestaan livenä. Kun kuultiin Sonjan kanssa jäähallikiertueesta päätettiin heti että sinne mennään. Ja niin mentiin! Keikka oli myös huikea, joka oli tämän vuoden helmikuussa ja siitä oonkin kertonut aikaisemmin täällä bloginkin puolella. Koko Cheekin tarina oli ihan huippu, johon kuului ylä- ja alamäkiä, mutta kaikesta Jare on selvinnyt. Jaren kappaleet tuo mulle suurta iloa ja rakastan kuunnella niitä. Ne piristää, vaikka olis huonokin päivä. Kirja loppuu sanoihin: "Päätän antaa biisille nimeksi Sä huudat." Toisaalta surullista mutta toisaalta oikeudenmukaista, että Cheek julkaisi viimeisen levynsä nyt, Alpha Omegan. Jos jokin täytyy valita, tämä on mielestäni lemppari cd Cheekiltä. Viimeinen sellainen, mutta todella hyvä niinkuin kyllä kaikki muutkin. Jos vähänkin ootte innostuneita Cheekistä, lukekaa tämä kirja! Mun on pakko myöntää, että tää oli paras kirja minkä oon ikinä lukenut. ❤️



Ei kommentteja