Vuosi omassa kodissa



Eilen tuli tasan vuosi siitä, kun muutin omaan kotiin. Aika on kulunut todella nopeasti ja musta tuntuu, että juhlittiin mun tupareita ihan hetki sitten. Alussa muutto lapsuuden kodista tuntui hieman pelottavalta ja jännittävältä. Miten selviäisin yksin, koska joutuisin ottamaan itse paljon enemmän vastuuta kaikesta. Onneksi sitä pientä tuskaa lievitti kaikki auttavat ihmiset, sillä nykyään äiti on edelleen se johon turvaudun ensimmäisenä suurimmissa ongelmissa. Muutenkin porukat auttavat mua todella paljon kaikissa asuntoon liittyvissä jutuissa, mutta opin itse koko ajan lisää.


Mietin muuttamista Kalevan ja Lielahden välillä, mutta kun mummu bongasi juuri tämän talon Kalevasta, olin heti myyty. Lielahdessa ja Kalevassa kaikki palvelut ovat hyvin saatavilla, eikä sitä tiedä vaikka vielä joskus muuttaisin Lielahteen. Oon kuitenkin tällä hetkellä rakastunut Kalevaan ihan täysin ja varsinkin tähän asuinalueeseen. Hyvän hintainen ruokakauppa Prisma on aivan lähellä ja tietysti mulle se tärkein, jäähalli. Ennen tätä kautta oli älyttömän vaikea kulkea pitkä matka jäähallille, varsinkin kun joutui lähtemään kotoa niin aikaisin. Nykyään voin lähteä 10 minuuttia ennen pelin alkua ja kerkeän hyvin.


Oon myös kuullut, että Kaleva on suosittu asuinpaikka opiskelijoille ja itse opiskelijana muuttaessani tämä paikka oli kyllä ihan ehdoton ykkönen. Oon huomannut, että alueella liikkuu paljon opiskelijoita, mutta kyllä täältä löytyy ihan kaikenikäisiä. Vuokran hinta ei ole mikään halvin, mutta en ole kokenut sitä itselleni mitenkään pahaksi. Heti muuttaessani tiesin, että en tule löytämään Tampereelta mitään asuntoa halvalla vuokralla. Yhtenä vaatimuksenani oli myös, että en halua muuttaa mihinkään 10 vuotta sitten rakennettuun asuntoon. Asunnon ei kuitenkaan olisi tarvinnut olla ihan uusi niinkuin kyseinen asunto on, mutta tämä nyt sattui olemaan eikä siitä haittaakaan ole.


Mitä mä oon tykännyt asua yksin? Alussa se oli jotenkin tosi hienoa, kun kukaan ei ollut vahtimassa tai katsomassa tekemisiä. Oikeestaan yksin asuminen on todella kivaa, kun kukaan ei sano sulle mitä sun pitäisi tehdä, voit siivota milloin haluat ja kutsua kavereita kylään milloin haluat. Parhaaksi olen kokenut kaikki koulujutut omassa asunnossa, koska silloin on oma rauha. Ennen muuttoa hoidin koulujutut yleensä saunassa, sillä tuntui ettei muualla ollut yhtään rauhaa. Ja näin muuten tein vielä tänäkin vuonna Levin reissulla, kun luin esivalintakokeeseen :D Vaikka yksin asumisessa on paljon positiivisia juttuja, kaipaan välillä seuraa. Onneksi Sonja, Eetu ja kaverit käyvät mun luona usein, mutta silti välillä tuntuu että on liian hiljaista. Tähän olen keksinyt keinoksi jonkin tekemisen, kuten pihalle lähtemisen. Kaiken lisäksi olen tottunut tähän jo, sillä hiljaisuus ei tunnu enää yhtään niin pahalta kuin vuosi sitten!


Perjantaina pidin pienet illanistujaiset, sillä en ollut nähnyt kavereita pitkään aikaan. Vaikka paikalle ei päässyt kovin moni, niin meillä oli tosi kivaa. Samalla juhlistettiin pienimuotoisesti tätä mun yksivuotiasta kotia. Tällä hetkellä oon asettunut niin hyvin paikoilleni tähän asuntoon, että en ihan hetkeen aio tästä lähteä. Tämän ja jääkiekon takia en oikein edes halunnut hakea muualle kuin Tampereelle ja Hämeenlinnaan kouluun. Tää on just niin mun koti, josta oon kirjoittanut jo aiemmin juttua tänne. Olipa kiva kirjoittaa taas välillä postausta tällaiselta fiilistelypohjalta. Tarkoituksena olisi nyt kevään aikana tulla kirjoittelemaan enemmän juttua asunnosta, kuten sisustuksesta. Mutta millaisia kokemuksia teillä on yksin asumisesta?

6 kommenttia

  1. Asuin hämeenlinnassa sen 6 viikkoa ja voin sanoa että jos mulle tarjottaisiin mahdollista muuttaa yisin jonnekin niin ottaisin tarjouksen vastaan enemmän kuin mielelläni! Vaikka ruuanlaitto onkin se haastavin osa yksin asumista joka aiheutti harmaita hiukdia niin kyllä se yksinään oleminen oli parempi kuin kotikotona :) Sulla asui kaverit lähellä joka on varmasti tärkeää!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon samaa mieltä, että yksin asumisessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Onneksi on juuri niitä kavereita, jotka tarpeen mukaan pitävät seuraa :) En kyllä varmaan toisaalta enää osaisi asua lapsuuden kodissa kun tähän on tottunut :D

      Poista
  2. Mä oon asunut pian neljä vuotta yksin ja voin kyllä samaistua hyvin noihin sun mainitsemiin hyviin puoliin yksin asumisessa. :D
    Ihastuin sun paitaan näissä kuvissa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että joku samaistuu mun ajatuksiin. Kiitos paljon, tuo paita on kivan kesäinen ja löysin sen ihan sattumalta <3

      Poista
  3. Yksin asuminen on oikeasti yllättävän kivaa! :) Siihen mä jouduin totuttelemaan vasta viime syksynä Englannissa, kun kotikodista muutettiin kohta kolme vuotta sitten heti yhteen poikaystävän kanssa. Kaksinkin on parasta asua<3 Omassa kodissa parasta on se vapaus ja päätäntävalta, on ollut niin ihanaa sisustaa koti just niin kuin haluaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksin asuminen on kylläkin kivaa, nyt kun siihen on kerennyt tottumaan alun jälkeen. Tykkään kanssa siitä, että oman kodin voi sisustaa juuri niin kuin itse haluaa <3

      Poista